Turkistarhaus


40

Tarhauksen historiasta ja nykypäivästä

Suomi on maailman suurin ketunnahkojen ja merkittävä minkinnahkojen tuottajamaa. Noin 20 prosenttia maailman ketunnahoista ja viisi prosenttia minkinnahoista on peräisin Suomesta, mikä käytännössä tarkoittaa noin kolmen miljoonan eläimen kuolemaa joka vuosi.

Turkistarhauksen merkitys kuitenkin laskee jatkuvasti. Kun vielä 1980-luvulla Suomessa oli lähes 6000 turkistarhaa, lukumäärä on tällä hetkellä noin 1000. Odotettavissa on, että tarhojen määrä pienenee entisestään tarhaajien eläköitymisen vuoksi.

Suomessa tarhataan naaleja, kettuja, minkkejä, supikoiria ja hillereitä. Kettuja on tarhattu vuodesta 1916, naaleja vuodesta 1924, minkkejä vuodesta 1930 ja supikoiria vasta 1970-luvulta lähtien. Myös hillerien kasvatus yleistyi 1970-luvulla.

Turkistuottajien tietojen mukaan vuonna 2009 Suomessa kasvatettiin 1,2 miljoonaa minkkiä, 800 000 naalia, 56 000 kettua, 103 000 supikoiraa ja 400 hilleriä.

Elämä ja kuolema turkistarhalla

44 Alunperin eläimiä pidettiin maapohjaisissa aitauksissa, mutta 1970-luvulle tultaessa tarhaajat olivat siirtyneet käyttämään metalliverkkohäkkejä.

Tätä nykyä turkiseläimiä pidetään niin sanotuissa varjotaloissa, joissa on yleensä 50-70 kahteen riviin järjestettyä häkkiä. Minkkejä saatetaan kasvattaa myös halleissa. EU:n uusi häkkidirektiivi vaatii, että jokaisella ketulla on oltava tilaa 0,8 neliötä ja minkillä 0,25 neliötä. Supikoirilla on tilaa puolisen neliömetriä ja hillereillä viidesosa neliömetriä.

Minkkien ja hillerien häkeissä on pesäkopit, mutta ketuista ja supikoirista yleensä vain poikivilla emoilla on pesäkoppi. Muut eläimet ovat metalliverkolla myös talvisin. Kettujen häkeissä ei aina ole edes vaadittua makuuhyllyä tai purukapulaa.

Jalostuksesta huolimatta turkiseläimillä on yhä samat tarpeet ja vaistot kuin villeillä sukulaisillaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi liikkuminen, saalistaminen, minkeillä uiminen, ketuilla kaivaminen, reviirin puolustaminen, pariutuminen, pentujen hoitaminen ja lajille ominaisten sosiaalisten suhteiden ylläpito.

Pienissä, virikkeettömissä ja luonnottomissa häkeissä elävillä eläimillä on monenlaisia oireita, jotka kertovat henkisestä häiriintymisestä. Varsinkin minkeillä on paljon stereotyyppistä käyttäytymistä, kun taas ketut usein kyyhöttävät häkeissään apaattisina. Lisäksi puutteelliset olot ja jalostus aiheuttavat eläimille fyysistä tuskaa ja sairauksia.

Suomen turkistarhoilla tapetaan joka vuosi noin kolme miljoonaa eläintä. Tämä tapahtuu talvella, jolloin pennut ovat noin puolivuotiaita. Jäljelle jäävät vain siitoseläimet (20-40 prosenttia), joita pidetään elossa 3-4 vuoden ikään asti.

Ketut ja supikoirat tapetaan sähköllä tai hiilimonoksidilla. Sähköllä tapettaessa virta johdetaan eläimen ruumiin läpi elektrodeilla, joista toinen on sen suussa ja toinen peräaukossa. Hiilimonoksidilla tapettaessa eläin pudotetaan laatikkoon, johon kaasu johdetaan. Minkkien ja hillerien lopetuksessa käytetään myös hiilidioksidia.

Turkistarhojen sertifiointi

43 Vuonna 2005 turkisala aloitti tarhojen sertifioinnin, mikä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton (STKL) mukaan takaa eläinten hyvinvoinnin. Käytännössä sertifikaatti tarkoittaa vain, että eläinsuojelulain vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Usein tämäkään ei pidä paikkaansa, sillä useat kuvatut tarhat ovat saaneet sertifioinnin.

Sertifikaatti onkin saanut arvostelua osakseen. Esimerkiksi vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme kutsui Talouselämä-lehdessä sertifikaattia turkisalan viherpesuksi. Tällä hetkellä lähes kaikki suomalaiset turkistarhat ovat saaneet sertifikaatin, joten vaatimukset sertifikaatin saamiseksi ovat olemattomat. Sertifikaatissa kiinnitetään huomiota muun muassa turkistarhalla tapahtuvien töiden dokumentoimiseen, eläinten rehuhuoltoon, jalostukseen, ympäristökysymyksiin ja tilahygieniaan.

Tutustu tarkempiin sertifioinnin kriteereihin tästä

Turkistarhauksen työllistävyys

Turkisalan puolustajat vetoavat usein alan työllistävyyteen. Arviot alan työllistävyydestä ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti.  Tuorein laskelma on tarhaajien itsensä tilaama tutkimus keväältä 2013. Tutkimuksen mukaan turkistarhaus työllistää Suomessa on noin 4300 henkilötyövuotta. Tämä luku sisältää sekä tarhoilla työskentelevät henkilöt, sekä rehuteollisuudessa ja turkistarhaajien omissa yrityksissä työskentelevät. Aiemmat luvut tarhauksen työllistävyydestä ovat siis vahvasti liioiteltuja.

MTT:n selvityksen mukaan turkistarhaajien keski-ikä on korkea, ja tarhaajista noin 40% on oli 50-vuotiaita. Lisäksi suurimmalla osalla turkistarhoista tarhaus on yksi sivuelinkeinoista. (Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. MTT:n selvityksiä 160, 2008.). Tarhoja on maassamme tällä hetkellä hieman alle tuhat, ja määrä on ollut pitkään laskeva.