Tutkimuksen tulokset

Tutkimus toteutettiin 30 suomalaisella turkistarhalla, jotka kuvattiin vuoden 2009 kesällä ja syksyllä. Varjotalojen sisälle mentiin vain lukitsemattomista ovista, tai kuvattiin niiden ulkopuolelta.

Suurella osalla turkistarhoja rikottiin räikeästi eläinsuojelulakia. Silmätulehduksia ilmeni joka toisella turkistarhalla. Ikenien liikakasvua tai ientulehdusta löytyi 32 prosentilla turkistarhoista.

Muita vammoja todettiin puolestaan 60 prosentilla turkistarhoista. Kuolleita eläimiä oli 20 prosentilla turkistarhoista. Lisäksi häiriökäyttäytymistä havaittiin 40 prosentilla turkistarhoista.

Kuvattuihin turkistarhoihin sisältyy kahdeksan sertifioitua tarhaa.  Turkistuottajien mukaan sertifiointi takaa eläinten hyvinvoinnin. Sertifioinnissa vaaditaan kuitenkin vain eläinsuojelulain minimivaatimusten noudattamista.  Tutkimuksen pahimmat turkistarhat olivat sertifioituja.

Serifioitujen tarhojen eläimillä esiintyi muun muassa silmätulehduksia, avohaavoja, verisiä hännäntynkiä, ikenien liikakasvua, vammautuneita jalkoja,  häiriökäyttäytymistä ja irtipurtuja korvia.

Ahtaat tilat

Kaikki turkiseläimet olivat ahtaissa ja ankeissa häkeissä. Häkkien pohjat olivat karkeaa rautalankaverkkoa.

Makuuhyllyt olivat usein rikkinäisiä tai poissa paikaltaan. Useissa häkeissä oli rikkinäisiä kohtia, joihin eläimet saattoivat satuttaa itsensä. Juomalaitteet olivat toisinaan tyhjiä tai vuotavia, tai niissä oli eltaantunutta ja vihreää vettä. Ainoat virikkeet häkeissä olivat puunkappaleet tai luunpalaset. Monilla eläimillä ei ollut edes näitä.

Sairaudet

Useiden eläinten pitkälle kehittyneet sairaudet ja vammat paljastivat, että ne oli jätetty hoitamattomina heitteille pitkäksi aikaa, mahdollisesti jopa kuukausiksi.

Osa eläimistä näki huonosti, koska niiden silmät vuotivat tai olivat tulehtuneet tai vahingoittuneet.

Jotkut  olivat saattaneet menettää silmänsä kokonaan. Esimerkiksi yhden eläimen silmä oli niin vaurioitunut, että oli mahdotonta nähdä, oliko sillä silmää enää.

Lukuisat hopeaketut kärsivät ikenien liikakasvusta, jota on havaittu tarhaketuilla jo 1940-luvulla. Se on krooninen sairaus. Syöminen ja juominen on eläimille vaikeaa. Joidenkin eläinten ikenet olivat niin ylikasvaneet, etteivät ne saaneet suutaan kiinni. Tässä vaiheessa ne ovat  kärsineet sairaudesta kauan.

Häiriökäyttäytyminen

Usealla eläimellä ilmeni häiriökäyttäytymistä, koska ne eivät voi toteuttaa luontaisia tarpeitaan.  Ne purkivat turhautumistaan merkityksettömään ja kaavamaiseen liikehdintään. Esimerkiksi jotkut ketut saattoivat hyppiä edestakaisin häkissään  lähes taukoamatta.

Jalkavammat

Useiden eläinten raajat näyttivät epämuodostuneilta. Vaikka ketut ovat  normaalisti varvasastujia, nyt ne laittoivat liikkuessaan painoa suuremmalle osalle raajaansa. Ei ole selvää, onko tämä periytyvää, vai johtuuko se häkin verkkopohjasta, jolla eläimet joutuvat tasapainottelemaan.

Eräs kettu vaikutti loukanneen takajalkansa kauan aikaa sitten.  Raaja oli erittäin surkastunut, eikä sitä juuri tunnistanut jalaksi. Kettu ei kyennyt kunnolla kävelemään. Sillä oli verinen ja kipeän näköinen haava jalassa.

Lisäksi ainakin kahden ketun takajalat olivat vammautuneet, ja ketut raahasivat niitä perässään.

Kannibalismi ja muut vammat

Muutaman ketun hännän tilalla oli pelkkä verinen tynkä. Se johtui todennäköisesti siitä, että ne olivat taistelleet reviiristä pienessä suljetussa tilassa, jossa pakoon ei pääse. Esimerkiksi yhdessä häkissä oli kaksi eläintä ilman häntää. Punaketulla oli avohaava niskassa. Toisella turkistarhalla minkki näytti menettäneen korvansa. Eräällä minkillä oli suuri avohaava kaulassa.

Yhdessä häkissä oli kuollut kettu, jonka häkkitoverit olivat osittain syöneet. Kuolleita eläimiä lojui elävien seassa. Eräs pentu oli kuollut ajat sitten, ja madot söivät sitä.

Räikeä heitteillejättö

Yhtä urosnaalia kuvattiin kolmeen eri otteeseen noin neljän kuukauden aikana. Sen kunto oli joka kerralla heikompi. Sen pää oli vääntynyt kivuliaan vinoon asentoon sairauden johdosta. Naalin suu ja silmät olivat vahingoittuneet. Sen kynnet olivat kasvaneet liian pitkiksi.

Sen oikeanpuoleinen silmä oli erittäin tulehtunut, ja vasen silmä oli lähes ummessa. Uroksen vasen korva oli surkastunut. Naalin vartalo oli paksun turkin alla laiha, mikä sai sen pään ja raajat näyttämään liian suurilta. Uros kiersi hitaasti rinkiä ja nuuski ilmaa. Sen kuonon alapuoli oli syljen haalistama.  Se käytti takajalkojaan oudosti, askeltaen varpaidensa sijaan koko jalkapohjallaan.

Pahimpia ongelmia on vaikea tallentaa kameralla

Selkeästi eläimet kärsivät kuvatuilla turkistarhoilla. Eivätkä pahimmat ongelmat edes tallennu kameroille. Kuukaudesta toiseen jatkuva täydellinen tekemisen puute aiheuttaa eläimille suunnatonta psyykkistä ja emotionaalista kärsimystä. Turkistarhausta ja eläinten hyvinvointia ei voi mitenkään sovittaa yhteen.