Turkistarhaus Suomessa

Puolivuotias elämä

Suomen turkistarhoilla tapetaan joka vuosi noin kolme miljoonaa eläintä. Näistä 1,7 miljoonaa on minkkejä ja miljoona kettuja. Ketuilla tarkoitetaan sekä punakettua (Vulpes vulpes) että naalia (Alopex lagopus). Supikoiria tarhoilla on noin 90 000 ja hillereitä pieni määrä. Jos lasketaan mukaan myös siitoseläimet tarhattuja eläimiä on kaikenkaikkiaan noin neljä miljoonaa.

Eläimet elävät turkistarhalla noin puolivuotiaiksi, keväästä syksyyn, minkä jälkeen ne tapetaan ja nyljetään. Ketut tapetaan sähköiskulla suuhun ja peräaukkoon. Minkit tapetaan kaasulla. Lyhyen elämänsä eläimet viettävät pienessä, verkkopohjaisessa häkissä. Ketuilla tilaa on noin puoli neliömetriä eläintä kohden, minkeillä 0,2 neliötä. Häkin verkkopohja on karu alusta erityisesti naalille, joka saattaa suurikokoiseksi jalostettuna painaa jopa 14 kiloa.

Kaivamisen, liikkumisen ja leikkimisen korvikkeiksi ketuille on annettu puukapula, jonka kuvitellaan korvaavan kaikki sen luontaiset tarpeet. Uimataitoinen ja laajareviirinen minkki saa ilmeisesti tyytyä mielikuvitukseensa.

Eläimet, joita käytetään siitokseen, saattavat elää häkissä useita vuosia.

Eläimet, joita käytetään siitokseen, saattavat elää häkissä useita vuosia.

Tarhauksen lyhyt historia

Kettuja on tarhattu vuodesta 1916, naaleja vuodesta 1924, minkkejä vuodesta 1930 ja supia vasta 1970-luvulta lähtien. Alunperin häkit ovat olleet maapohjaisia, mutta 1970-luvulle tultaessa ovat jo vallinneet nykyisenlaiset verkkopohjahäkit.

Tällä hetkellä Suomessa on noin 1100 turkistarhaa. Noin 20 prosenttia maailman ketunnahkatuotannosta ja 5 prosenttia minkinnahoista on peräisin Suomesta. Tarhojen määrä on vähentynyt huomattavasti, sillä 1980-luvun puolivälissä niitä oli lähes 6000.

Lähde: Tarhaajan kalenteri 2003 ja Turkistalous-lehti. Lähes kaikki turkistarhat kuuluvat liittoon.

Vuoden 2010 loppuun mennessä astuu voimaan EU:n häkkiuudistusdirektiivi, johon Suomi on sitoutunut. Tämä tarkoittaa, että jokaista kettua kohden tilaa tulee olla 0,8 neliötä ja minkkiä kohden 0,25 neliötä. Muutokset ovat minimaalisia, mutta kustannukset kuitenkin sen verran mittavia, että jopa viidennes tarhaajista on ilmoittanut, että ei aio enää jatkaa tarhausta. Tämä johtuu osittain myös tarhaajien korkeasta iästä, sillä yli 40 prosenttia tarhaajista on yli 50-vuotiaita.