Turkistarhauksen myytit

"Turkistarhaus työllistää 22 000 ihmistä."

-> VÄÄRIN. Jos lasketaan jonkin alan työllisyyttä, puhutaan yleensä henkilötyövuosista. Jos turkistarhaus siis antaa turkishuutokauppojen aikana työtä helsinkiläiselle taksikuskille tai hotellisiivoojalle, se ei tarkoita, että se työllistäisi kyseisen henkilön koko vuodeksi. Muutenkin luku on suuresti yliarvioitu. Turkistuottajien mukaan siihen sisältyy esimerkiksi turkishuutokauppoihin osallistuvien ulkomaalaisten ostajien käyttämät matkailupalvelut. Tällä ei ole mitään tekemistä turkistarhauksen kanssa. Suomessa on noin 1100 turkistarhaa. Yksi turkistarha työllistää MTT:n selvityksen mukaan keskimäärin 0,7 ihmistä, sillä monille tarhaus on sivuelinkeino.

"Suomalainen turkis on ekologisesti kestävä tuote."

-> VÄÄRIN. Turkisten mainostaminen ekologisena tuotteena kiellettiin Suomessa jo vuonna 1993. Ekoisti-ohjelman laskelmien mukaan tekoturkiksen valmistus kuluttaa elinkaarensa aikana 10:tä öljylitraa vastaavan määrän energiaa. Minkkiturkin tuottamiseen tarvittavan pelkän rehun energiankulutus vastaa 470 litraa öljyä. Samalla kaavalla kettuturkin tuottamiseen menee energiaa 184 litraa öljyä. Näin kettuturkis vie energiaa vähintään 18 kertaa enemmän kuin tekoturkki, ja minkkiturkki vie vähintään 47 kertaa enemmän energiaa kuin tekoturkki. Lisäksi turkiksia käsitellään erittäin voimakkailla aineilla turkisten säilyvyyden takaamiseksi.

"Suomalainen turkis on laatutuote, joka takaa Suomen maineen maailmalla."

-> VÄÄRIN. Turkistarhaus on ehkä viimeisiä asioita, joista Suomen kannattaa olla ylpeä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen turkistarhoilla on tapettu yli neljäkymmentä miljoonaa eläintä turhamaisuuden takia. Tällainen antaa Suomelle vähintäänkin kyseenalaisen maineen. Monissa Euroopan maissa turkistarhaus on jo kielletty, joko kokonaan tai osittain, tai se on tehty mahdottomaksi vaatimalla ketuille kaivuumahdollisuuksia ja minkeille uintimahdollisuutta.

"Turkis on eettinen tuote."

->VÄÄRIN. Kettuja ja minkkejä on jalostettu alle sata vuotta (vrt. koiraa 20 000 vuotta). Ne ovat villieläimiä, joilla on villieläimen vaistot ja tarpeet. Ketuilla on tarve kaivaa ja elää pienessä laumassa. Minkeillä on tarve uida ja elää erakkona. Muun muassa edellä mainituista syistä turkistarhaus on eläinsuojelulainsäädännön vastaista, sillä se estää eläinten tarpeiden toteutumisen. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin kiertää lain säädöksillään, ja täten mahdollistaa turkistarhauselinkeinon olemassaolon.

Jos turkistarhan kettuun sovellettaisiin samaa lakia kuin vapaana elävään kettuun, tai edes eläintarhassa elävään kettuun, olisi ketun sulkeminen puolen neliön häkkiin välittömästi eläinsuojelurikos. On erittäin kyseenalaista, että eläimen tarpeet määritellään sen mukaan, mihin ihminen eläintä käyttää.

"Tarhan sertifiointi takaa eläinten hyvinvoinnin."

-> VÄÄRIN. Sertifionnissa vaaditaan ainoastaan eläinsuojelulain minimivaatimusten noudattamista. Käytännössä tämäkään ei näytä toteutuvan. Kuvatuista tarhoista pahimmat ovat sertifioituja tarhoja. Sertifioitujen tarhojen eläimillä oli muun muassa silmätulehduksia, avohaavoja, verisiä hännäntynkiä, häiriökäyttäytymistä ja irtipurtuja korvia.

Sertifionti toimii siis yhtä huonosti kuin Origin Assured -ohjelmakin. OA-merkin pitäisi olla todisteena siitä, että turkis tulee maasta, jossa on vähintään EU-tasoinen eläinsuojelulainsäädäntö. Vuosina 2008 ja 2009 tehdyt tutkimukset Norjan turkistarhoille kuitenkin todistivat, etteivät norjalaiset turkistarhat noudata eläinsuojelulain vaatimuksia, vaikka norjalaisia turkiksia oli mainostettu Origin Assured -ohjelman mukaisina. Näin Norjan turkiskauppiaat eivät saa enää väittää, että turkikset ovat peräisin tarhoilta, joilla noudatetaan lakia.

Katso myös laajempi teksti sertifikaatista.

"Saga-merkki takaa turkistuotannon laadun."

-> VÄÄRIN. Eläinten hyvinvoinnista Saga ei kerro mitään. Saga-merkin saavat arvokkaimmat nahat, jotka ovat peräisin Euroopan turkistarhoilta. Se määrittelee vain turkiksen tai nahan laatua, ei esimerkiksi sitä, kuinka hyvin turkistarhat toteuttavat eläinsuojelulainsäädäntöä. Kaikki suomalainen turkis myydään nykyään Sagana.

"Turkistarhausta ei voi kieltää Suomessa, koska silloin turkistuotanto muuttaa maihin, joissa eläinsuojelulainsäädäntö on retuperällä tai sitä ei ole."

-> Eläinten kärsimystä Suomen turkistarhoilla ei voida hyväksyä sillä perusteella, että jossain muualla eläimet mahdollisesti kärsivät enemmän. Samalla logiikalla voisi ajatella, että lievä pahoinpitely ei ole ongelma, koska paljon vakavampiakin pahoinpitelyitä sattuu.

Jos Suomen turkistuottajat olisivat aidosti huolissaan esimerkiksi Kiinan eläinsuojelulainsäädännöstä, tai sen olemattomuudesta, heidän luulisi ajatelleen asiaa, ennen kuin myivät suuren määrän siitoseläimiä Kiinaan.

Kiinaan on parhaillaan valmisteilla maan ensimmäinen eläinsuojelulaki.

"Turkistuotanto on samanlaista kotieläintuotantoa kuin muukin eläintuotanto, mutta silti se joutuu aina eläinaktivistien hampaisiin."

-> VÄÄRIN. Lehmistä ja sioista poiketen turkistarhoilla kasvatettuja eläimiä, kuten minkkejä ja kettuja on jalostettu vain hyvin lyhyen ajan, alle sata vuotta. Jalostuksessa ei olla keskitytty eläimen kesyttämiseen, vaan pääasiassa turkin laatuun. Turkiseläimet ovat villieläimiä, eivät domestikoituneita kotieläimiä. Yksi suurimmista ongelmista turkistarhoilla onkin eläimen kokema pelko ihmistä kohtaan.

Suuri yleisö suhtautuu turkistarhaukseen huomattavasti kielteisemmin kuin esimerkiksi lihansyöntiin. Turkistarhaus näyttäytyy tavalliselle suomalaiselle turhanpäiväisenä ja tarpeettomana.