Eläinsuojelurikoksia?

Turkistarhaajat sanovat usein, että eläinten hyvinvointi näkyy niiden turkin laadussa. Ajattelutavan mukaan, jos eläimen karva kiiltää ja turkki on muutenkin virheetön, on eläimen terveys kunnossa. Tällaista yksioikoista arviointia on kuitenkin syytä epäillä.

Erityisesti kolme eläintä on jäänyt mieleen nyt kuvattujen turkistarhojen videoilta. Ensimmäinen on valkoinen urosnaali. Eläimen karva näyttää pörheältä, mutta vakava sairaus on aiheuttanut sen pään vääntymisen kivuliaaseen vinoon asentoon. Sen suu ja silmät ovat vammautuneet. Sen kynnet ovat ylikasvaneet ja sen korva on surkastunut. Kyseinen naali kuvattiin kolmeen eri otteeseen. Neljän kuukauden aikana tarhaaja ei ollut tehnyt mitään eläimen vammojen lievittämiseksi.

Toinen on hopeakettu, jonka ikenet ovat niin ylikasvaneet, ettei se saa suutaan kiinni. Syömisen täytyy olla eläimelle erittäin tuskallista, jos edes mahdollista. Alttius ienten liikakasvuun on periytyvää. On kuitenkin täysi syy epäillä, että tarhaajalle on kannattavampaa pitää kyseinen kettu hengissä nahkomisaikaan asti: kivuliaat ikenet kun eivät näy turkin laadussa.

Kolmas, punakettu puolestaan, hyppii häkissään edestakaisin ja toistaa samaa liikerataa uudestaan ja uudestaan. Se on rauhaton, sen mieli on järkkynyt. Se ei voi tehdä niitä asioita, joita ketut normaalisti tekevät: liikkua, kaivaa, saalistaa, elää pienessä laumassa. Se purkaa turhautumisensa merkityksettömään liikehdintään. On sanomattakin selvää, ettei tämäkään ongelma näy ketun turkissa.

Eläimen turkki on arvokas vasta, kun eläin on kasvanut täyteen mittaansa. Eläimet voidaan siis pitää hengissä yli kevään, yli kesän. Kiinnijäämisen riski on pieni, sillä tarkastuksen tullessakin, on vaikeaa näyttää toteen tahallinen eläinsuojelurikos. Joku siis pukee päälleen kaikki nämä kolme kettua, turkit kun ovat kunnossa, vaikka eläimet eläessään voivat erittäin huonosti.