Seinäjoki, Topparla

Tällä kettutarhalla käytiin kahdesti. Kaksi varjotaloa oli romahtanut, loput kolme olivat toiminnassa. Jokaisesta varjotalosta noin puolet - kolmasosa oli tyhjillään. Tyhjät häkit olivat todella sotkuisia ja niihin oli tungettu sekalaista roskaa, esimerkiksi muovisäkkejä ja peittoja.

Ensimmäisellä kerralla heinäkuussa tarhalla oli paljon naaraita pentuineen. Osa poikasista oli todella pienikokoisia, ja niistä osa oli erotettu emoistaan erillisiin häkkeihin joko yksin tai parin muun poikasen kanssa. Yhdellä poikasella oli irti purtu korva.

Aikuisista ketuista ja vanhemmista poikasista osa kärsi silmätulehduksista ja yhdellä aikuisella ketulla oli vakavaa ikenien liikakasvua. Monet ketuista olivat todella apaattisia ja pelokkaita. Juoma-astiat olivat usein törkyisiä tai vuotavia. Jotkin pesintälaatikoista olivat avonaisia ilman kattoa ja jotkin kopit olivat nestemäisen liejun (ripulin, oksennuksen tai rehun) peitossa.

Toisella kerralla marraskuussa ketut olivat kasvaneet isommiksi, ja niiden olot olivat ahtaat. Tarhalla kuvattiin rikkinäisiä häkkejä, ja osalla ketuista oli stressistä ja pahoinvoinnista kertovia pakkoliikkeenomaisia käytöshäiriöitä.

Ketut elävät tarhoilla ahtaissa ja virikkeettömissä oloissa.
Ketun poikanen.
Turkistarhoilla poikaset erotetaan emoistaan usein alle kahden kuukauden iässä.
Likainen vesikuppi.
Häkin seinät ja katto ovat vääntyneet.
Häkkien verkkopohjan suuret silmukat saattavat vaikeuttaa pienten poikasten liikkumista.
Luonnossa ketuilla on laaja reviiri, mutta häkeissä niillä on tilaa vain noin 0,5 neliömetriä.
Kettu kärsii vakavasta ikenien liikakasvusta.
Tarhan sijainti: 
62° 59' 14.6364" N, 22° 36' 51.6312" E